Karkauspäivää on vietetty nykyisellä paikallaan 29.2. vasta vuodesta 2000 alkaen. Muualla Euroopassa karkauspäivä on ollut joka neljäs vuosi juurikin helmikuuhun lisätty yksi ylimääräinen päivä eli 29.2 aina keskiajan lopulta asti. Ennen tätä karkkauspäivä oli Julius Caesarin määräyksen mukaan helmikuun 24. päivä. Tämä karkauspäivä määriteltiin jo vuonna 45 ennen ajanlaskun alkua, joten se oli Suomessa käytössä huimat 2045 vuotta! Helmikuu on vuoden lyhyin kuukausi, sillä Roomassa se oli vuoden viimeinen kuukausi ja näin ollen tahdottiin viettää hieman lyhyempänä..
Kosintojen karkauspäivä
Karkauspäivä on perinteisesti kosintapäivä. Karkauspäivänä on naisten vuoro kosia, sillä karkauspäivä on nurinkurisuuksien päivä. Silloin kaikki on päälaellaan. Naisen esittämä kosinta oli miehisen yhteisön mielestä paitsi sopimatonta myös ennen kuulumattoman naurettavaa ja nurinkurista. Ennen muinoin naiset eivät voineet kosia miehiä, mutta karkauspäivänä maailmankirjat olivat jo muutenkin niin sekaisin, että silloin tällainen uskomattomuus sallittiin. Tapa on tunnettu varsinkin Englannissa jo vuosisatojen ajan. Suomeen karkauspäivän kosimisperinne rantautui 1800-luvun lopulla. Kosintaa ei kuitenkaan tarvitse ottaa vakavasti, vaikkakin tosin kieltävän vastauksen antaneen miehen piti ostaa kosijalle hamekangas. Englannissa kosijat saivat tyytyä käsineisiin.
Naiskosijoiden karkauspäivä on muodostunut leikkimielisesti vanhojenpiikojen merkkipäiväksi. Karkauspäivää voidaankin pitää vanhojenpiikojen onnenpäivänä.