“Ihanan käteensopivia munkkeja!”

Juhlat.fi:n asiantunteva raati kokoontui taas yhteen ja tällä kertaa maisteltiin ihania vappuherkkuja! Herkulliset munkit ja tippaleivät kuuluvat ehdottomasti vappuun! Suomessa tunnetaan laaja määrä erilaisia munkkeja,  mm. possumunkkeja – tai possomunkkeja, riippuen missä päin Suomea ollaan! 🙂 – munkkirinkeleitä, hillomunkkeja, donitseja ja pinkkikuorrutteisia berliinimunkkeja. Näitä klassikkoherkkuja ja simaa keväisempää makuparia saa etsiä!

“Nyt maistellaan muhkuja!”

Raati maisteli kymmentä erilaista vappuun sopivaa munkkia, yhtä tippaleipää, sekä kolmea pienvalmistajan kotisimaa. Joukossa oli paahtuneen tummia, vaaleita, isoja ja pieniä, kuohkeita ja houkuttelevia muhkuja. Testiin lähdettiin avoimin mielin, muttei sokastunein silmin tai turtunein makuhermoin. Nyt keskityttiin makuun ja näppituntumaan, ei kopeloitu jännityksessä sokkoina. Raatilaiset saivat tietoonsa kunkin munkin valmistajan, mikäli niin tahtoivat.

Raatia miellytti erityisesti kuohkeat ja kosteat, muhkeat munkit, jotka eivät olleet löllöä taikinaa. Jämäkkä, mutta miellyttävä tuntuma nähtiin munkin vahvuutena. Munkkirivistössä oli mukana yksilöllisiä yllättäjiä ja turvallisen tuttuja yksilöitä. Harjaantunut raati piti munkille ominaisista mauista, ja pyrkyrit tunnistettiin joukosta heti. “Tää on feikki!” “Ihan kun donitsi, eikä oikea munkki!”

Raati nosti erityisesti esille joukosta poikkeavat munkit. Muutama näistä oli erityisen pieni, yksi hehkuvan pinkki ja söötti, yksi jättimäinen noin kolmen kilon painoinen, mutta littana. Pienistä terhakoista palloista raadin suosikiksi nousi Uudenmaan leivän Simapallo. Pikkuinen sai raadin pauloihinsa sitruksisella maullaan (joka mahdollisesti johtuu siitä, että taikinassa on käytetty simaa) sekä kuohkealla ja pehmeällä tuntumallaan. Tästä raati saikin kivan vapputarjoiluidean ja hehkutti, että nämä pikkumunkit olisivat sööttejä tarjottavia kulhossa tai vartaissa joko lapsille tai aikuisille! Pieni hehkuvan pinkki ja kuohkea berliininmunkki sai raadin puolelleen sopivan kypsyyden, pehmeyden sekä makean ja hyvällä tavalla rasvaisen makunsa ansiosta. Jättimunkki hurmasi kookkaalla ulkonäölllään koko raadin ja kuorrutetta pidettiin makunsa puolesta kilpasiskoaan parempana. Myös herkullinen ja ei niin makea hillo sai kehuja. Yleisesti tuntumaltaan molemmat olivat hieman veteliä, eivät raadin mieltymyksen mukaisia kuohkeita ja pehmoisia.

Perinteisemmistä munkeista pystyi jo silmämääräisesti poimimaan suosikit. Uudenmaan leivän munkkia pidettiin käteen sopivimman kokoisena, Myllyn Parhaan munkki oli suuhun jo turhankin kookas. Myös paahteinen, omenahillolla täytetty Ekbergin munkki miellytti tummalla ulkomuodollaan ja mausteisella kardemummalla. Uudenmaan herkun munkki hurmasi raadin jäsenet söpöllä ulkonäöllään, mutta maku jäi valitettavasti hieman latteaksi. Backersin pitkulainen, tumma ruttu oli kotikutoisen näköinen ja yllätyksellisen makuinen. Viehettävän uniikki yksilö yllätti raadin tummalla luumuhillosisuksellaan ja oli selkeä erottuja makunsa ja ulkonäkönsä puolesta.

Makutestin ainoa tippaleipien edustaja oli oikein herkullinen kelpo tippis. J.W. Virtasen leipomon runsaalla tomusokerilla tomutetussa tippaleivässä maistui hurmaava vanilja ja kiharat olivat juuri sopivasti käkkärässä.

“Nimensä veroinen!”

Simoja raati lipitti kolmea eri laatua. Kotisimojen valmistajat olivat vasemmalta oikealle Hommanäs, Kössi ja Hyvänmäen mehustamo.

Tässä makutestissä suosikki oli selvä. Parhaan kotisiman raadin mielestä valmistaa Hyvänmäen mehustamo. Raadin suosikki piti lupauksensa kotoisasta mutta maukkaasta simasta, ja olihan mukaan päässyt perinteikkäästi myös rusinoitakin! Hommanäsin sima oli hieman kotikaljamainen, ei kovinkaan sitruksinen tai makea. Raati veikkailee, että tästä olisi herkuksi aikuiseen makuun, ei tyypillisen makean siman ystävälle! Lisäpisteitä Hommasäin sima saa tyylikkäästä etiketistä. Kössin kotisiman nimi vastaa odotuksia ja maku oli raadin mielestä hyvin kotoisa. Miinuspisteitä Kössin kotisima sai puuttuvista perinteikkäistä rusinoista, vaikka makua se antoi senkin edestä.

Viinitasting voi vaikuttaa vaikealta ja mutkikkaalta. Viiniä pyöritellään lasissa, siemaistaan kulaus ja syljetään pois – mystistä touhua. Tosiasiassa se ei ole ollenkaan vaikeaa, ja kaikki voivat maistella viinejä enemmän tai vähemmän asiantuntevasti.

Viinitastingin ympäristö

Viinin värin ja intensiteetin arviointi edellyttää hyvää valaistusta. Luonnonvalo on paras, mutta iltaisin ja talvisin käy myös loistetai halogeenivalaistus, sillä se muistuttaa melko pitkälti päivänvaloa. Tavallisten hehkulamppujen kellertävä valo vääristää värivaikutelmaa jonkin verran, mutta jos sen tietää, sen voi itse ottaa huomioon arvioinnissa. Oikean värivaikutelman saamiseksi on myös tärkeää, että lasi on valkealla alustalla. Valkoinen pöytäliina tai paperi käy hyvin, tai voit myös printata tilaisuuteesi kätevän maistelualustan, jonka linkki löytyy sivun lopusta.

Valitse tulppaaninmuotoinen viinilasi, jossa voit pyöritellä viiniä ja jossa aromit pääsevät oikeuksiinsa. Vältä ulospäin leveneviälaseja. Ympäristön tulee olla mahdollisimman rauhallinen ja neutraali. Hälinässä ja savuisissa tiloissa viinejä on vaikea arvioida.

Maistajaisten valmistelu

Ennen maistelutilaisuutta kannattaa miettiä valmiiksi jokin sopiva teema ja kerätä tietoa valituista viineistä. Käytä hyväksesi valmiiksi suunniteltuja maisteluja. Tottumattomien ei kannata haukata aluksi liian isoa palaa: kolmesta viiteen eri viiniä on yleensä sopiva määrä. Kaada lasiin noin 4-8 cl viiniä, jotta viinille jää liikkumavaraa. Vasta-alkaja voi joutua maistamaan viiniä useita kertoja, jolloin viiniä kuluu enemmän kuin kokeneelta viinintuntijalta. 75 cl:n pullosta riittää noin kymmenelle.

Viinin maistelun neljä vaihetta

Viinit ryhmitellään tiettyyn järjestykseen. Valkoviinit sijoitetaan kauimmaksi vasemmalle, ja niitä maistetaan ennen punaviinejä. Kevyet viinit tulevat ennen täyteläisiä. Valmiiksi laadituissa viininmaisteluissa viinit on esitetty oikeassa maistamisjärjestyksessä. Viinien maistaminen aloitetaan tavallisesti katselulla, ja sen jälkeen viinejä haistetaan ja maistetaan järjestyksessä vasemmalta alkaen. Maistelu päätetään tekemällä yhteenveto saadusta kokonaisvaikutelmasta.

1. Katso

Viinin ulkonäön arvioimiseksi lasia tartutaan jalasta ja lasia pidetään koholla valkoista taustaa vasten. Lasia kallistamalla ja katsomalla lasiin ylhäältä päin voidaan panna merkille viinin väri ja intensiteetti. Jo se antaa viitteitä viinin iästä, voimakkuudesta ja mahdollisesti myös rypälelajikkeesta. Monet nuoret viinit vivahtavat usein sinipunaiseen. Muutaman vuoden kypsytys muuttaa värin kirkkaan rubiininpunaiseksi, ja vanhemmiten viini saa punaruskeita vivahteita. Värin intensiteetti kertoo myös viinin täyteläisyydestä. Jos viini näyttää paksulta ja läpinäkymättömältä, voidaan päätellä, että se maistuu täyteläiseltä ja voimakkaalta.

Eri rypäleet antavat viinille erilaisen värin. Pohjoisessa Rhônen laaksossa yleinen punainen Syrah-rypäle on yksi värikylläisimpiä lajikkeita, ja siitä valmistetut viinit ovat nuorina tummanpuhuvan sinimustia. Beaujolais’ssa valmistetaan Gamay-rypäleestä heleää punaviiniä. Tämän rypäleen kuoressa on erittäin vähän väriaineita. Kestää kauan, ennen kuin Syrah-rypäleestä valmistetut viinit muuttuvat punaruskeiksi, kun taas italialainen Sangiovese antaa viinille punaruskean värin jo kauan ennen kuin niiden maku ja tuoksu kypsyvät.

2. Haista

Pyörittele viiniä lasissa joko niin, että pidät lasia jalasta ja pyörität sitä tai annat lasin seistä pöydällä ja pyörität sitä alustaa vasten. Tärkeintä on, että viini pääsee kunnolla kosketuksiin ilman hapen kanssa, sillä hapen käynnistämät kemialliset reaktiot saavat viinin kehittymään lasissa. Viiniä jää myös lasin reunoille, jolloin tuoksupintaa on enemmän ja viinin eri vivahteet on helpompi erottaa.

Yritä kuvailla viinin tuoksua. Tuoksuuko viini liikaa tai liian vähän? Voiko tuoksusta erottaa tietyn hedelmän? Alussa on tärkeää turvautua mielleyhtymiin, jotta tuoksu on helpompi muistaa. Anna mielikuvituksen lentää: tuleeko tuoksusta mieleen mummon mustikkapiirakka, vastatervattu laituri vai paperiliima?

3. Maista

Ota reilu kulaus viiniä suuhun ja purskuttele sitä hetki suussasi. Mieti ensin, onko viini täyteläinen vai kevyt. Onko siinä makeutta vai onko viini täysin kuiva, mikä tarkoittaa, ettei siinä ole lainkaan makeutta? Onko viini raikasta vai tuntuuko maku lattealta? Viinistä voi erottaa myös karvauden ja pehmeyden. Karvauden voi aistia ikenissä tuntuvana karheutena. Kun näihin vastauksiin on saatu vastaus, voi alkaa etsiä omaa makumuistoaan. Mausta voi löytää mustaherukkaa, kahvia, suklaata, omenaa, toffeeta tai jotain aivan muuta.

Ammatikseen viinejä maistavat sylkevät viinin aina pois maistettuaan sitä. Leppoisan harrastelijan ei tarvitse noudattaa tätä sääntöä. Viinin poissylkeminen on hyvä siksi, että makunystyrät turtuvat muutaman siemauksen jälkeen, mikä vaikeuttaa viinien eri vivahteiden erottamista.

4. Tee yhteenveto

Kun olet arvioinut viinin, on aika tehdä yhteenveto. Kertaa omia merkintöjäsi. Millaiseksi olet kuvaillut viiniä? Nyt voit tehdä omat johtopäätöksesi viinin laadusta, kypsyydestä ja ennen kaikkea siitä, oliko viini sinun mielestäsi hyvää!

Kiinnostuitko ja haluaitko varata valmiin tastingin kauttamme? Ota yhteyttä [email protected]

Lue lisää vinkkejä viinitastingista ja eri rypäleiden ominaispiirteistä os.
http://www.juomavinkki.fi/fi/ruoka-ja-viini/viinitasting/nain-maistat-viinin

Lataa viinitastingalustat tilaisuuteesi tästä
http://www.juomavinkki.fi/sites/default/files/Viinitastingalusta.pdf