Koko viikonloppu aikaa ennen kuin vappupäivä koittaa – paljon aikaa kokata! Poimisitko näistä vinkeistä uusia ideoita tämän vuoden vappupöytään tai piknikille?

Makuja merien takaa

Liemessä-blogissa on tehty rapeita churro-vohveleita. Puhalla pölyt vohveliraudasta ja tuo Etelä-Amerikan meininkiä vappupöytään. Raikasta settiä marjoilla. Etelä-Amerikan tortillatunnelmaa on myös Hannan sopan katkarapuletuissa, joita voi auringon paistaessa valmistaa myös pihalla muurinpohjapannulla.

Piirakka piknikille

Kevättä voi juhlistaa myös Jotain maukasta -blogin parsapiirakalla. Rapean filotaikinan päälle rakennetaan näppärä piknik-eväs. Kalaisampia makuja viltin päälle katettavaksi tarjoilee Kärähtäneet-blogin peltilohipiirakka. Kinuskikissa on tehnyt tänä vuonna nopeita nakkipizzoja.

Perinteiden ystäville

Mamman leivontanurkasta löydät ohjeen rosetteihin ja tippaleipiin. Tuo ohje on muuten maidoton, eli sopii myös allergisille tai vegaaneille! Pikkumurusen parhaat perinteiset vappuherkut simasta donitseihin löydät tältä listalta.

Väriä pöytään

Dr. Sugar on pyöräyttänyt vapuksi sateenkaaren marenkeihin, kuppikakkuihin ja browniesin päälle. Doron kakku -blogissa on koristeltu kuppikakut tikkareilla. Kakkumonsteri on taiteillut koristeeksi ilmapallon näköisiä liivatekuplia.

Helpot valmiit herkut

Jos et ehdi tehdä ruokaa alusta asti itse, löydät hyvin varustelluista kaupoista paljon valmiita herkkuja hieman erilaisemmallekin vappupiknikille. Kananpoikien bistro on kirjoittanut postauksen mezeistä. Hanki vain muutama herkullinen leipä seuraksi. Ja koska tärkeintä on yhdessä syöminen ja hyvä meininki, ei kannata unohtaa, että vapun tuovat myös kaupan pakastemunkit itse sokeroituina ja lasillinen kuplivaa simaa.

Hyvää vappua kaikille!

Soittokierros useampaan kymmeneen leipomoon ympäri Suomea osoitti sen, että mikään leipomo ei tässä maassa näytä tekevän rosetteja ja osassa jopa ei jopa tiedetty, mitä ne edes ovat! Tämä selvästi tuntemattomampi perinteinen vanhanajan rapea vappuherkku valmistetaan rosettiraudan avulla öljyssä. Rosetin nimi tulee alkuperäisestä ruusumaisesta kuviosta, vaikka nykyään rosettirautoja saa erikuvioisina. Päätin kerätä kavereita kasaan ja pitää rosettitalkoot. Tiimiin päätyi kaksi köksän maikkaa, joille rosettien valmistus oli entuudestaan tuttua sekä kaksi punavuorelaishipsteriherraa, jotka niistä eivät koskaan olleet kuulleetkaan.

Rosettireseptejä löytyi vanhoista keittokirjoista useampikin.

Mukailimme oman reseptin muutamasta jo olemassa olevasta ja siitä muodostui seuraavanlainen:

1 dl maustamatonta jogurttia

2 rkl maitoa

1 kpl kananmuna

1 tl suolaa

1 rkl fariinisokeria

1 dl vehnäjauhoja

Sekoita kaikki inekset sekaisin keskenään kulhossa.

Varaa paistamiseen noin puoli litraa rypsiöljyä ja koristeluun tomusokeria.

Paistamista varten on hyvä varata laajapohjainen kattila sekä lähistölle varmuuden vuoksi sammutuspeitto, mikäli öljy syttyy palamaan.

Kasta kuuma rosettirauta taikinassa (huom! ei liian syvälle taikinaan, jotta rpsetti irtoaa raudasta) ja sen jälkeen rauta riittävän kuumaan öljyyn.

Rosettien pitäisi irrota kypsyessään raudasta itsestään tai pienellä avustuksella (esim. haarukalla työntäessä), mutta meille tämä osoittatui erityisen haasteelliseksi ja alkuvaiheessa rosetit paloivat kiinni rautaan ja niitä oli vaikea irroittaa. Etenkin tämä vaihe rosettien valmistuksessa koetteli talkootiimin hermoja ja kärsivällisyyttä. 🙂

Pienen treenauksen jälkeen rosettien valmistus alkoi jo sujua melkeimpä mutkitta!

Loppujen lopuksi saatiin kiva satsi ihan onnistuneitakin rosetteja, jotka viimeistelimme tomusokerilla.

Jälkikäteen saimme tuttavaltamme Kanadasta asti vinkin, että ennen rosettiraudan dippaamista taikinaan, sen voi kastaa vehnäjauhossa, joka helpottaa rosetin irtoamista raudasta. Tämä vinkki jääköön kokeiltavaksi ensi vuoden rosettitalkoisiin! 🙂

“Ihanan käteensopivia munkkeja!”

Juhlat.fi:n asiantunteva raati kokoontui taas yhteen ja tällä kertaa maisteltiin ihania vappuherkkuja! Herkulliset munkit ja tippaleivät kuuluvat ehdottomasti vappuun! Suomessa tunnetaan laaja määrä erilaisia munkkeja,  mm. possumunkkeja – tai possomunkkeja, riippuen missä päin Suomea ollaan! 🙂 – munkkirinkeleitä, hillomunkkeja, donitseja ja pinkkikuorrutteisia berliinimunkkeja. Näitä klassikkoherkkuja ja simaa keväisempää makuparia saa etsiä!

“Nyt maistellaan muhkuja!”

Raati maisteli kymmentä erilaista vappuun sopivaa munkkia, yhtä tippaleipää, sekä kolmea pienvalmistajan kotisimaa. Joukossa oli paahtuneen tummia, vaaleita, isoja ja pieniä, kuohkeita ja houkuttelevia muhkuja. Testiin lähdettiin avoimin mielin, muttei sokastunein silmin tai turtunein makuhermoin. Nyt keskityttiin makuun ja näppituntumaan, ei kopeloitu jännityksessä sokkoina. Raatilaiset saivat tietoonsa kunkin munkin valmistajan, mikäli niin tahtoivat.

Raatia miellytti erityisesti kuohkeat ja kosteat, muhkeat munkit, jotka eivät olleet löllöä taikinaa. Jämäkkä, mutta miellyttävä tuntuma nähtiin munkin vahvuutena. Munkkirivistössä oli mukana yksilöllisiä yllättäjiä ja turvallisen tuttuja yksilöitä. Harjaantunut raati piti munkille ominaisista mauista, ja pyrkyrit tunnistettiin joukosta heti. “Tää on feikki!” “Ihan kun donitsi, eikä oikea munkki!”

Raati nosti erityisesti esille joukosta poikkeavat munkit. Muutama näistä oli erityisen pieni, yksi hehkuvan pinkki ja söötti, yksi jättimäinen noin kolmen kilon painoinen, mutta littana. Pienistä terhakoista palloista raadin suosikiksi nousi Uudenmaan leivän Simapallo. Pikkuinen sai raadin pauloihinsa sitruksisella maullaan (joka mahdollisesti johtuu siitä, että taikinassa on käytetty simaa) sekä kuohkealla ja pehmeällä tuntumallaan. Tästä raati saikin kivan vapputarjoiluidean ja hehkutti, että nämä pikkumunkit olisivat sööttejä tarjottavia kulhossa tai vartaissa joko lapsille tai aikuisille! Pieni hehkuvan pinkki ja kuohkea berliininmunkki sai raadin puolelleen sopivan kypsyyden, pehmeyden sekä makean ja hyvällä tavalla rasvaisen makunsa ansiosta. Jättimunkki hurmasi kookkaalla ulkonäölllään koko raadin ja kuorrutetta pidettiin makunsa puolesta kilpasiskoaan parempana. Myös herkullinen ja ei niin makea hillo sai kehuja. Yleisesti tuntumaltaan molemmat olivat hieman veteliä, eivät raadin mieltymyksen mukaisia kuohkeita ja pehmoisia.

Perinteisemmistä munkeista pystyi jo silmämääräisesti poimimaan suosikit. Uudenmaan leivän munkkia pidettiin käteen sopivimman kokoisena, Myllyn Parhaan munkki oli suuhun jo turhankin kookas. Myös paahteinen, omenahillolla täytetty Ekbergin munkki miellytti tummalla ulkomuodollaan ja mausteisella kardemummalla. Uudenmaan herkun munkki hurmasi raadin jäsenet söpöllä ulkonäöllään, mutta maku jäi valitettavasti hieman latteaksi. Backersin pitkulainen, tumma ruttu oli kotikutoisen näköinen ja yllätyksellisen makuinen. Viehettävän uniikki yksilö yllätti raadin tummalla luumuhillosisuksellaan ja oli selkeä erottuja makunsa ja ulkonäkönsä puolesta.

Makutestin ainoa tippaleipien edustaja oli oikein herkullinen kelpo tippis. J.W. Virtasen leipomon runsaalla tomusokerilla tomutetussa tippaleivässä maistui hurmaava vanilja ja kiharat olivat juuri sopivasti käkkärässä.

“Nimensä veroinen!”

Simoja raati lipitti kolmea eri laatua. Kotisimojen valmistajat olivat vasemmalta oikealle Hommanäs, Kössi ja Hyvänmäen mehustamo.

Tässä makutestissä suosikki oli selvä. Parhaan kotisiman raadin mielestä valmistaa Hyvänmäen mehustamo. Raadin suosikki piti lupauksensa kotoisasta mutta maukkaasta simasta, ja olihan mukaan päässyt perinteikkäästi myös rusinoitakin! Hommanäsin sima oli hieman kotikaljamainen, ei kovinkaan sitruksinen tai makea. Raati veikkailee, että tästä olisi herkuksi aikuiseen makuun, ei tyypillisen makean siman ystävälle! Lisäpisteitä Hommasäin sima saa tyylikkäästä etiketistä. Kössin kotisiman nimi vastaa odotuksia ja maku oli raadin mielestä hyvin kotoisa. Miinuspisteitä Kössin kotisima sai puuttuvista perinteikkäistä rusinoista, vaikka makua se antoi senkin edestä.