Kenellä on muhkeimmat munkit - Vappuherkkutasting

“Ihanan käteensopivia munkkeja!”

Juhlat.fi:n asiantunteva raati kokoontui taas yhteen ja tällä kertaa maisteltiin ihania vappuherkkuja! Herkulliset munkit ja tippaleivät kuuluvat ehdottomasti vappuun! Suomessa tunnetaan laaja määrä erilaisia munkkeja,  mm. possumunkkeja – tai possomunkkeja, riippuen missä päin Suomea ollaan! 🙂 – munkkirinkeleitä, hillomunkkeja, donitseja ja pinkkikuorrutteisia berliinimunkkeja. Näitä klassikkoherkkuja ja simaa keväisempää makuparia saa etsiä!

“Nyt maistellaan muhkuja!”

Raati maisteli kymmentä erilaista vappuun sopivaa munkkia, yhtä tippaleipää, sekä kolmea pienvalmistajan kotisimaa. Joukossa oli paahtuneen tummia, vaaleita, isoja ja pieniä, kuohkeita ja houkuttelevia muhkuja. Testiin lähdettiin avoimin mielin, muttei sokastunein silmin tai turtunein makuhermoin. Nyt keskityttiin makuun ja näppituntumaan, ei kopeloitu jännityksessä sokkoina. Raatilaiset saivat tietoonsa kunkin munkin valmistajan, mikäli niin tahtoivat.

Raatia miellytti erityisesti kuohkeat ja kosteat, muhkeat munkit, jotka eivät olleet löllöä taikinaa. Jämäkkä, mutta miellyttävä tuntuma nähtiin munkin vahvuutena. Munkkirivistössä oli mukana yksilöllisiä yllättäjiä ja turvallisen tuttuja yksilöitä. Harjaantunut raati piti munkille ominaisista mauista, ja pyrkyrit tunnistettiin joukosta heti. “Tää on feikki!” “Ihan kun donitsi, eikä oikea munkki!”

Raati nosti erityisesti esille joukosta poikkeavat munkit. Muutama näistä oli erityisen pieni, yksi hehkuvan pinkki ja söötti, yksi jättimäinen noin kolmen kilon painoinen, mutta littana. Pienistä terhakoista palloista raadin suosikiksi nousi Uudenmaan leivän Simapallo. Pikkuinen sai raadin pauloihinsa sitruksisella maullaan (joka mahdollisesti johtuu siitä, että taikinassa on käytetty simaa) sekä kuohkealla ja pehmeällä tuntumallaan. Tästä raati saikin kivan vapputarjoiluidean ja hehkutti, että nämä pikkumunkit olisivat sööttejä tarjottavia kulhossa tai vartaissa joko lapsille tai aikuisille! Pieni hehkuvan pinkki ja kuohkea berliininmunkki sai raadin puolelleen sopivan kypsyyden, pehmeyden sekä makean ja hyvällä tavalla rasvaisen makunsa ansiosta. Jättimunkki hurmasi kookkaalla ulkonäölllään koko raadin ja kuorrutetta pidettiin makunsa puolesta kilpasiskoaan parempana. Myös herkullinen ja ei niin makea hillo sai kehuja. Yleisesti tuntumaltaan molemmat olivat hieman veteliä, eivät raadin mieltymyksen mukaisia kuohkeita ja pehmoisia.

Perinteisemmistä munkeista pystyi jo silmämääräisesti poimimaan suosikit. Uudenmaan leivän munkkia pidettiin käteen sopivimman kokoisena, Myllyn Parhaan munkki oli suuhun jo turhankin kookas. Myös paahteinen, omenahillolla täytetty Ekbergin munkki miellytti tummalla ulkomuodollaan ja mausteisella kardemummalla. Uudenmaan herkun munkki hurmasi raadin jäsenet söpöllä ulkonäöllään, mutta maku jäi valitettavasti hieman latteaksi. Backersin pitkulainen, tumma ruttu oli kotikutoisen näköinen ja yllätyksellisen makuinen. Viehettävän uniikki yksilö yllätti raadin tummalla luumuhillosisuksellaan ja oli selkeä erottuja makunsa ja ulkonäkönsä puolesta.

Makutestin ainoa tippaleipien edustaja oli oikein herkullinen kelpo tippis. J.W. Virtasen leipomon runsaalla tomusokerilla tomutetussa tippaleivässä maistui hurmaava vanilja ja kiharat olivat juuri sopivasti käkkärässä.

“Nimensä veroinen!”

Simoja raati lipitti kolmea eri laatua. Kotisimojen valmistajat olivat vasemmalta oikealle Hommanäs, Kössi ja Hyvänmäen mehustamo.

Tässä makutestissä suosikki oli selvä. Parhaan kotisiman raadin mielestä valmistaa Hyvänmäen mehustamo. Raadin suosikki piti lupauksensa kotoisasta mutta maukkaasta simasta, ja olihan mukaan päässyt perinteikkäästi myös rusinoitakin! Hommanäsin sima oli hieman kotikaljamainen, ei kovinkaan sitruksinen tai makea. Raati veikkailee, että tästä olisi herkuksi aikuiseen makuun, ei tyypillisen makean siman ystävälle! Lisäpisteitä Hommasäin sima saa tyylikkäästä etiketistä. Kössin kotisiman nimi vastaa odotuksia ja maku oli raadin mielestä hyvin kotoisa. Miinuspisteitä Kössin kotisima sai puuttuvista perinteikkäistä rusinoista, vaikka makua se antoi senkin edestä.