Venäjällä uudenvuoden juhla pakkasukkoineen ja pitkine vapaineen sitoutuu venäläisen, ortodoksisen joulun yhteyteen. Venäjällä vietetään pitkää vapaata vuoden vaihteen ympärillä 1.-5.1. välisenä aikana, jolloin koko kansa viettää ei uskonnollista uuden vuoden juhlaa. Heti uuden vuoden juhlintojen ja pakkasukon vierailun jälkeen vietetään ortodoksista joulua, sillä maassa käytössä oleva juliaaninen kalenteri on meidän gregoriaanista kalenteriamme 13 vuorokautta jäljessä. Joulua vietetään siis meidän loppiaisen jälkeen 7.1. Tuolloin vietettävä kirkollinen joulu päättää pitkän vapaan ja uuden vuoden juhlinnat. Venäjän tärkeimmän vuotuisen juhlan eli uuden vuoden ympärille on luotu pakkasukon satutarina meidän kristillisen joulun ja sen joulupukin korvaajaksi. Pakkasukko (ven. Дед Мороз, Ded Moroz) on muun muassa venäläinen satuhahmo, joka vastaa jotakuinkin joulupukkia. Pakkasukko voi olla punaisissa, sinisissä, harmaissa tai kullanvärisissä vaatteissa, ja koristeltu muun muassa hopeanvärisin lumihiutalein.
Pakkasukko liittyy siis uuteenvuoteen, ei 7.1. juhlittavaan jouluun. Pakkasukko on venäläinen hahmo, joten se on myös pukeutunut venäläisittäin – pitkään turkkiin, joka on vyötetty kankaisella vyöllä. Turkki voi olla melkein minkä värinen tahansa. Päässään Pakkasukolla on pyöreä venäläinen lakki, jonka reunat ovat turkista. Pakkasukon parta on valkoinen, pitkä ja tuuhea. Venäläisen Pakkasukon sanotaan asuvan Luoteis-Venäjällä Veliki Ustjugin kaupungissa, mutta Valko-Venäjällä Pakkasukko asustaa Belavežskajan aarniometsän kansallispuistoon perustetulla Pakkasukon tilalla. Neuvostoliiton vaikutusvallan aikana myötä Pakkasukko oli liitettynä uudenvuoden juhlintaan myös joissakin itäisen Keski-ja Etelä-Euroopan maissa. Neuvostoaikana Pakkasukon rooli oli erityisen tärkeä, koska uusivuosi jäi ainoaksi juhlaksi, jota oli vietetty jo ennen bolsevikkivallankaappausta 1917 ja koska joulu oli kielletty kristillisenä, siis uskonnollisena juhlana. Neuvostovaltaa seuranneen Venäjän aikana uusivuosi Pakkasukkoineen on paljolti ottanut kristillisenkin joulun aseman, sillä se seuraa ajankohdaltaan ei-venäläistä joulua aiemmin kuin venäläis-ortodoksinen joulu.
Pakkasukko kulkee tyypillisellä venäläisellä kolmivaljakolla eli troikalla (kolmen hevosen vetämä reki) ja mukanaan hänellä on lapsenlapsensa Lumityttö eli Snegurotshka (ven. Снегурочка, Snegurotška). Uudenvuodenyönä Pakkasukko ja Lumityttö tuovat lapsille lahjoja sekä toteuttavat ihmisten salaisia toiveita. Pakkasukko vierailee kodeissa tuoden lahjoja jo uuden vuoden aattona, vaikkakin ortodoksista joulua vietetään tästä viikon kuluttua. Pakkasukkoa voidaankin hyvin kutsua myös uuden vuoden pukiksi. Venäjällä joulukuusi onkin ennemmänkin uudenvuoden kuusi ja sen koristeltujen oksien alle pakkasukko jättää lahjansa uudenvuoden aattona. Nykyään tämä alunperin ei uskonnolliseksi juhlaksi ja perinteeksi luotu pakkasukko ja sen tarina on yhdistetty myös uskonnollisen joulun viettoon eli 7.1. vietettävään jouluun, mutta sillä lapset ovat tunnetusti kärsimättömiä, vierailee ukko varmasti myös jatkossa perheiden luona lahjojen kera jo vuoden vaihteen juhlinnan yhteydessä. Näin ollen tämä perinne tulee tuskin tulevaisuudessakaan sekoittumaan uskonnollisen joulun viettoon, vaikka tänä päivänä ortodoksisen joulun asemaa tahdotaankin vahvistaa. 7.1. vietettävän kirkollisen joulun viettoon ei enää liity lahjojen vaihtoa eikä muutenkaan meidän jouluumme verrattavaa juhlaa, vaan tuona päivänä ihmiset perinteisesti kokoontuvat ystävien tai sukulaisten kesken nauttimaan kevyempää, pääasiassa lihatonta illallista, joka pitää sisällään paljon kalaruokia ja salaatteja. Tämä on myös suosittua aikaa matkailla, sillä pitkät uuden vuoden jälkeiset vapaat mahdollistavat ulkomaille lähdön. Näin ollen kirkollisen joulun juhlinnat jäävät huomattavasti vähäisemmäksi kuin vuoden tärkeimmän juhlan, uuden vuoden juhlan vietto.
Lähteet: Wikipedia, Tunturisusi, Venäjä-seura
Kuvat: Tunturisusi, Wikipedia
Edellinen artikkeli
Uudenvuoden juhlat
Seuraava artikkeli
Juhlat.fi Instagramissa
Juhlat.fi Pinterestissä